Perinteisen Oluen Seura ry (POS) halusi selvittää, missä suomalaiset panimot menevät vehnäoluen tekemisessä. Virheellisiä oluita ei löytynyt, mutta tyyliin osuvuudessa hajonta oli laajaa.
Arviointikriteereiden lähtökohdaksi otettiin baijerilainen vehnäolut eli Weißbier / Weizen. Useat testissä olleet oluet ilmoittivatkin etiketissä weizenin olleen panimon tavoittelema vehnäoluen tyylilaji. Jenkkihumaloidut ja mausteisemmat belgialaiset wit-oluet jätettiin tämän testin ulkopuolelle. Mukaan otettiin oluita, joilla on kohtuullista saatavuutta pääkaupunkiseudun myymälöissä. Muutama pukkivahvuinen olut otettiin kuriositeettina mukaan omaksi sarjakseen. Weissbier-tyylin velvoittamat kriteerit voi lukea BJCP:n sivuilta.
Raati koostui seitsemästä olutasiantuntijasta: Harri Ahola, Janne Karila, Sakari Nupponen, Petteri Helin, Janne Suomi, Jorma Koskinen ja Jussi Rokka. Oluet maistettiin puolisokkona eli tiedettiin maistettavat oluet, mutta ei niiden järjestystä.
Tulokset pistejärjestyksessä, alkaen heikoimmasta oluesta. Vehnäbockit löytyvät tämän testin alapuolelta.
12. Kaski Vehnä (Takatalo & Tompuri)
(5,0% – 5 ebu) 24/100 pistettä.
Tummahko, vaahtoa on. Tuoksu on tympeä: rikkiä, pitkän pelin pelipaitaa, märkää koiraa. Maussa on hentoa hedelmää ja hieman banaaniakin, mutta yleisilme on vetinen, kuplaton ja makea. Jälkimaussa on happamuutta. Ei ole tyylinmukainen.
11. Keisari EloWehnä (Nokian panimo)
(4,7% – 14 ebu) 35/100 pistettä.
Syvän keltainen, mahtava vaahto. Tuoksussa on isoja ongelmia; DMS:ää eli kasviksia. Lisäksi kellaria, hikisyyttä. Banaanit ovat täysin kateissa. Maussa on myös virheitä: saippuamaisuutta ja vierremäisyyttä, mutta mausteisuutta löytyy. Jälkimaku on lyhyt ja tyly. Ei ole tyylinmukainen.
10. Stadin Stadinhof Weizen (Stadin panimo)
(5,5% – 35 ebu) 37/100 pistettä.
Tumma väri, kaunis vaahtokukka. Tuoksussa on ongelmia: lääkemäinen, pistävä, viinimäinen ja villihiivamainen. Maussa on hieman banaania ja maltaisuutta, mutta muuten se on ohut ja makea. Jälkimaku on kovan katkera ja tympeä. Ei ole tyylinmukainen.
9. Maalaisvehnä (Malmgård)
(4,9% – 10 ebu) 40/100 pistettä.
Tummahko, vaahto häviää nopeasti. Tuoksua ei juuri ole ja sekin vähä on viljainen, jopa hapettuneen pahvimainen ja fairymainen. Maku ja jälkimaku ovat nopeasti ohimeneviä ja velttoja. Mausteisuus puuttuu. Ei ole tyylinmukainen.
8. Hefeweizen (Maku Brewing)
(5,4% – 17 ebu) 41/100 pistettä.
Tummahko, vaahto laskeutuu nopeasti, kirkastuu lasissa. Runsaassa tuoksussa on vehnäoluen piirteitä, mutta myös DMS:n liittyviä ongelmia. Maussa myös ongelmia. Missä on vehnä? Maistuu ohraiselta alelta, joka on pantu vehnäoluthiivalla. Kotioluen piirteitä. Jälkimaku puoliksi tyly. Ei ole tyylinmukainen.
7. Lahden Erikois Vehnä (Hartwall)
(5,0% – 18 ebu) 48/100 pistettä.
Vaalea lähes kirkas ja iso vaahto. Tuoksussa on banaania ja hedelmäisyyttä, mutta myös esanssisuutta. Maku on hieman vetinen. Jälkimaku on makea, hiukan hedelmäinenkin. Ei ole täysin tyylinmukainen, koska mausteisuutta puuttuu ja olemus on lähes kirkas.
6. Weißbier (Saimaa)
(4,2% – 28 ebu) 48/100 pistettä.
Vaalea, hyvä vaahto. Tuoksussa on ongelmia: viemäriä, “villihiivaa”, aprikoosihilloa ja jotain nurkantakaista. Maussa sen sijaan virheet eivät toistu. Vehnäolut piirteet ovat läsnä. Jälkimaussa on greippimäistä humalaa. Nippa nappa tyylinmukainen.
5. Pirkka Parhaat Weizen (Kesko / Saimaa)
(5,4%) 48/100 pistettä.
Vaalea, hyvä vaahto. Tuoksussa on ongelmia: Pahvia, mahorkkaa ja kellaria. Maussa on hedelmäisyyttä, viljamaisuutta ja taustalla ohramaisuutta. Jälkimaku on pehmeä, mutta hieman karvas. Hieman outo. Siinä ja siinä onko tyylinmukainen.
4. Mufloni Tuffan Vehnä (Beer Hunter’s) *
( 5,0% – 7 ebu) 49/100 pistettä.
Kullanvärinen runsasvaahtoinen (ehkä liikaakin). Tuoksussa on savua, makkaran rasvaisuutta, banaania, mutta mausteisuutta puuttuu. Jenkkimäistä humalaa. Maku on makea ja savuinen, kermaisen vehnäinen ja hieman mausteinen. Sama jatkuu jälkimaussa. Savu ei kuulu saksalaiseen vehnäolueeseen, joten ei tyylinmukainen, mutta hyvä savuvehnä.
*Savuaromia ei kerrottu etiketissä. Siksi tämä olut oli mukana.
3. Prykmestar Vehnä (Vakka-Suomi)
(4,5% – 13 ebu) 52/100 pistettä.
Vaalea, kaunis vaahto. Tuoksussa ja maussa ovat kaikki vehnäoluen piirteet, mutta tuoksussa myös hernettä (typpeä), mikä ei kuulu tyyliin. Maussa liikaa makeutta. Jälkimaku ohut. Kepeä se on, mutta tyylinmukainen.
2. Kotimaista Vehnäolut (S-ryhmä / Laitila)
(4,7%) 59/100 pistettä.
Näyttää ja tuoksuu vehnäoluelta. Banaania löytyy ja vähän mausteisuutta, jota voisi olla enemmänkin. Olut on raikas, mutta suutuntuma ja jälkimaku harmillisen ohuita. Tasapainoisen raikas ja kevyehkö vehnäolut.
1. Kukko Vehnä (Laitila)
(5,5% – 15 ebu) 68/100 pistettä.
Kultainen väri, vaahto ok. Tuoksussa ja maussa on kaikkia niitä elementtejä, joista weizen koostuu eli banaania, mausteisuutta, hedelmää ja vehnäisyyttä. Jälkimaku on pitkä. Jää hiukan vaisuksi verrattuna baijerilaisiin, mutta tyylinmukainen ja hyvä olut.
VEHNÄBOCKIT
Weizen (Mallaskoski)
(6,0 % – 35 ebu) 35/100 pistettä.
Tummanruskea, vaahto ok. Tuoksussa on ongelmia: Kasviksia, happamuutta ja ”Dr Pepperiä”. Maussa ei juuri ole tyyppielementtejä. Se on myös ohrainen. Jälkimaku on kuiva ja katkerahko. Ei ole tyylinmukainen.
Heili (Honkavuori)
(6,6% – 23 ebu) 55/100 pistettä.
Ruskea, ei vaahtoa, kirkas. Tuoksu on liköörimäinen, tervamainen ja lääkemäinen. Lisäksi siinä on karamellia ja alkoholia. Maku on täyteläinen. Makeus pysyy kuosissa. Mausteisuutta ja banaania puuttuu, joten ei aivan tyylinmukainen, mutta kuitenkin selkeä vehnäbock.
Homemade Dynamite Toukopukki (Hedönist & Friends / Malmgård)
(8.6% – 15 ebu) 75/100 pistettä.
Syvän tummanruskea, vähän vaahtoa. Tuoksu on runsas. siinä on mallasta, luumua, rusinaa, hedelmäkakkua ja karamellia. Maku on runsas, makea, alkoholinen ja tuoksunmukainen. Jälkimaku jatkuu pitkään. Hyvä olut, mutta onko enemmän barley wine kuin vehnäbock? Banaania saisi olla enemmän, kuten myös hiilihappoa. Näillä varauksilla tyylinmukainen vehnäbock.
Testin jälkipuheet
Testin yleisilme oli varovaisen positiivinen. Hieman tasapaksu, mutta kelvollinen. Yhtään täysin pilaantunutta olutta testissä ei ollut. Lähes kaikissa oluissa ulkonäkö vaahtoineen oli vehnäolutmainen. Joissain tapauksissa vaahto tosin hävisi aivan liian nopeasti.
Tyylinmukaisuudessa sen sijaan oli ongelmia. Banaania ja mausteisuutta puuttui. Joissakin liikaa ohraisuutta. Tuoksuissa selkeitä vikoja sekä virheitä jälkimaussa.
Savuvehnän suurin vika oli etiketissä. Savun käyttö pitää ehdottamasti tuoda esiin etiketissä kuluttajasuojan takia. Savun aromi jakaa vahvasti kuluttajien mieltymystä.
Verrattuna pilsseihin testin tulos oli rohkaiseva. Toivottomia tapauksia olivat ainoastaan kaksi vähiten pisteitä saaneet. Kaupan oman brändin oluet pärjäsivät hyvin vehnäoluissa – toisin kuin pilssien kanssa. Tämä avaakin mahdollisuuden nauttia hyvän hinta-laatusuhteen weizenista!
Teksti: Perinteisen Oluen Seura ry & Janne Suomi
Kuvat: Janne Suomi
Last Updated on 5 huhtikuun, 2024 by Flavorado
