Kaksisataavuotisen oluentekoperinteen omaava panimo on nykyään ekologisuuteen tähtäävä tehokkuuden taideteos, joka tekee markettioluen lisäksi maailmanluokan porteria.
Sinebrychoffin suuruuden historia
Panimon lähes 200-vuotinen historia on vaikuttava. Helsingin keisarillinen uudisrakennuskomitea myönsi Nikolai Sinebrychoffille oikeuden rakentaa panimo Hietalahteen 1819 ja sen menestys on jatkunut niistä päivistä. On sanottu, että vähän aiemmin käyty Suomen sota päättyi Venäjän voittoon, koska näihin aikoihin venäläissotilaan päiväannos oli 2,5 litraa olutta ja ruotsalaisilla se oli vain surulliset 1,5 litraa! Oluentekijät olivat armeijan muonittajina erittäin korkeassa asemassa ja heillä oli keisarin täysi tuki liiketoiminnalle.
Kuusikymmentäluvulla tuuhealla otsatukalla ja kaviokarvoilla varustetut jyllanninhevoset ja niiden vetämät olutvankkurit alkoivat rakentaa Koffin brändiä kaupunkikuvassa. Vuonna 1995 punaiseksi maalattu raitiovaunu-pubi Spårakoff lähti kolistelemaan ympäri Helsinkiä.
Hietalahdessa olutta tehtiin vuoteen 1992, jonka jälkeen keravalaiselle ohrapellolle nousi nykyinen hehtaarien kokoinen tuotantolaitos vastaamaan alati kasvavaan oluenjanoon. Panimoalan keskittyessä maailmanlaajuisesti muutamalle suurelle toimijalle, Sinebrychoffista tuli osa Carslberg-konsernia vuonna 2000. Sinebrychoff on Suomen kolmanneksi vanhin yritys ja pohjoismaiden vanhin panimo.
Tehokkuuden taideteos
Keravan tuotantolaitos on tehokkuuden taideteos. Reilut 150 000 000 litraa (tarkkoja lukuja ei haluta antaa) olutta vuodessa syntyy vaivaisen 12 hengen keittotiimin toimesta. Keittohallista olut matkaa putkia pitkin käymissammioiden kautta ympäri laitosta päätyen lopulta 300 metriä pitkään pakkaamo/varastoon, josta robotit kuljettavat kuormalavat lastauslaiturille odottavien rekkojen nielaistavaksi. Tehokkuus on viety huippuunsa ja sitä tarvitaan alan hintasodassa etenkin keskioluen markkinaosuudesta taistellessa.
Tuusulan vettä ja suomalaista viljaa
Pääpanimomestari Tapio Kangas-Heiska luottaa Tuusulan veden laatuun siinä määrin, ettei näe tarpeelliseksi suodattaa tai konfiguroida sitä oluentuotannossa. Panimosalissa vesi päätyy vuorottain käytettäviin jättimäisiin 70 000 litran mäskikattiloihin. Kesäkulutuksen ollessa huipussaan, kolmessa vuorossa työskentelevä tiimi ehtii mäskätä 11 erää vuorokaudessa. Mäskikattiloiden ruokkimiseen saapuu kaksi rekka-autollista maltaita päivässä lahtelaiselta Viking Maltilta, joka käyttää maltaisiinsa ainoastaan suomalaista viljaa.
Maltaiden lisäksi Sinebrychoff käyttää tärkkelyksen eli käymissokerin lähteenä myös mallastamatonta ohraa, koska se on halvempaa kuin mallastettu. Tämähän on nykyään yleisesti, varsinkin markettioluessa, käytetty konsti kustannustehokkuuden maksimoimiseksi.
Mäskäyksen jälkeen otetaan talteen ns. etuvierre ja loput mehut juntataan hydraulisesti irti. Mallasmäskiä ei viedä kompostiin, jonka kokoa olisikin vaikea kuvitella, vaan se päätyy takaisin maaseudulle possujen ruoaksi. Hiilijalanjäljen minimointi ja ekologisuus ovat Sinebrychoffilla muutenkin tekemisen keskiössä. Lämpöä ei tuuleteta harakoille ja käymisen sivutuotteena syntyvä hiilidioksidi käytetään juomien hiilihapotukseen.
Hiivojen osalta luotetaan pääosin emokonserni Carlsbergin laajaan hiivakirjastoon, mutta kaikki ei tule ylhäältä annettuna, vaan muitakin hiivalaboratorioita voidaan käyttää. Katkerohumalina käytetään ainoastaan hiilidioksilla erotettuja uutteita niiden puhtauden ja stabiilisuuden takia.
Sinebrychoff luottaa käymisprosessissa vahvavierretekniikkaan. Yleisesti suurten panimoiden suosima tekniikka tarkoittaa, että koko keittoerä käytetään vahvaksi n. 8-10% alkoholitilavuuden olueksi, jonka jälkeen suoritetaan “alkoholin säätö” steriilillä vedellä. Näin saadaan tehtyä kustannustehokkaasti kerralla kaikki tuotteet export vahvuudesta keskiolueen.
Tuotekehitys jatkuu vahvana
Vaikka Sinebrychoff tunnetaan ennen kaikkea Koff ja Karhu -merkeistään, tuotekehitystä tehdään jatkuvasti. Nykyisen pienpanimobuumin tarjoaman makukirjon huumaannuttama kuluttaja syyttää helposti isoja panimoita kaavamaisuudesta ja luovuuden puutteesta. 80-luvun jälkeen Sinebrychoffilla on valmistettu kuitenkin myös noin yhdeksääkymmentä erikoisolutta. Craft-trendin jatkuessa myös isojen on tuotava uusia tuotteita markkinoille kiihtyvään tahtiin ja se on omiaan luomaan kaivattua hintapainetta järjettömyyksiin karkaaville käsityöoluiden hinnoille.
Olut ylitse muiden – Sinebrychoff Porter
Legendan ympärillä leijuu monenlaista huhua. Toiko panimomestari hiivan alunperin hatussaan Irlannista? Vai Englannista? Oliko se pintahiivaa ollenkaan? Oli 1860 -luvulla kehitetyn oluen syntytarina mikä tahansa, loistava porter tässä on kyseessä. Neljästä eri maltaasta, Saazer ja katkerohumalilla maustettu porter on upean suklainen ja paahteinen. Hento kahvin aromi ja tymäkät katkerot lopussa silaavat makunautinnon.
Last Updated on 5 huhtikuun, 2024 by Flavorado
