Portviinin historia on pölyistä 40-asteen hellettä, selänrikkovia kivirinteitä, vuosisataista sääntelyä ja mystisiä monopoleja, jotka kyseenalaistettiin vasta Portugalin EU-jäsenyyden myötä. Mitä kuuluu portviinin pientuottajille tänä päivänä? Lähde mukaan Douron upeisiin maisemiin.
Portviini on väkevöity viini, jota tuotetaan ainoastaan Pohjois-portugalissa Douro-joen laaksossa. Alueen jyrkät ja pengerretyt rinteet, vanhat viljely- ja viinintuotantoperinteet sekä alueen omat rypälelajikkeet tekevät siitä ainutlaatuisen viinintuotantoalueen maailmassa. Sekä maantieteellisesti, että historiallisesti. Lue myös Antti Lehikoisen portviinikoulu.
Portugalin oma viini muiden käsissä
Portviinin ympärillä olevalla sääntelyllä ja rajoituksilla on vuosisataiset perinteet. Pitkään voimassa ollut laki takasi perinteisille viinitaloille monopolin vientimarkkinoilla. Tunnetuimmat portviinitalot kuten Taylor`s, Graham`s ja Sandeman ovat olleet ulkomaalaisessa omistuksessa historiansa alkumetreiltä lähtien, joten britit, hollantilaiset ja saksalaiset ovat hallinneet portviinikauppaa vuosisatojen ajan.
Pienempien, paikallisessa omistuksessa olevien tilojen piti tyytyä tuottamaan portviiniään kotimaan markkinoille. Vientiä ulkomaille he eivät saaneet tehdä. Toinen vaihtoehto oli myydä tuotanto isoille portviinitaloille käytettäväksi sekoitteissa, joka myytäisiin näiden suurten merkkien alla.
EU vihelsi pelin poikki
Vuonna 1987 lakia muutettiin Portugalin EU-jäsenyyden pakottamana niin, että myös pienemmät tilat saivat luvan myydä portviiniä suoraan Douron laaksosta käsin. Moni pienempi tuottaja tarttuikin tilaisuuteen, alkoi varastoida omaa viiniä tilallaan ja pullottaa sitä vientimarkkinoita ajatellen.
Tällä hetkellä tällaisia pienempiä ”Single Quinta” -portviinin tuottaja-pullottajia on yli 60 kappaletta, mutta niiden osuus portviinin kaupasta on edelleen alle kaksi prosenttia. Perinteikkäiden isojen portviinitalojen tuotemerkit olivat saaneet monopolin aikana niin vahvan aseman markkinoilla, että pienillä toimijoilla on edelleen kova työ taistella niiden tunnettuutta ja vahvaa asemaa vastaan.
Osa pientuottajista on lähtenyt avaamaan markkinoita edullisella hinnalla valitettavan usein laadun kustannuksella. Jotkut taas ovat lisänneet panostustaan kuivan DOC Douro-viinin tuottamiseen ja käyttävät suuremman osan rypäleistään niihin kuin portviinin valmistamiseen. Kourallinen tuottajia jatkaa kuitenkin edelleen vahvasti portviinin parissa ja pyrkii erottautumaan suurista merkeistä laadun ja persoonallisuuden avulla. Tähän on mahdollisuus varsinkin sellaisilla tiloilla, joilla on omistuksessaan parhaiden kasvuluokkien tarhoja. Vierailimme kolmella tilalla tutustumassa, millaista pienen, itsenäisen portviinin tuottajan arki Douron laaksossa on.
Quinta de la Rosa
Lainsäädännön muuttuessa 1987 Quinta de la Rosa oli ensimmäinen viinitila, joka alkoi itsenäiseksi. Sen ruotsalais-saksalaistaustaiset omistajat tekivät päätöksen irrottautua suurten viinitalojen raaka-aineen tuottajan roolista ja lähteä tuottamaan, varastoimaan ja viemään portviiniä oman tilan nimellä.
Quinta de la Rosan viinitarhat sijaitsevat reilu sata kilometriä Porton kaupungista itään, Douron tunnetuimman viinikaupungin Pinhãon kupeessa. Kaikki tarhat kuuluvat parhaaseen A-kasvuluokkaan. Rosan tilukset olivatkin aikanaan kuuluisan Sandemanin parhaita palstoja. Rosan viiniä käytettiin osana Sandemanin ylistetyimpiä portviinejä.
Nykyään viinitilan tarhojen laadukkuus näkyy siinä, että Quinta de la Rosa pystyy tuottamaan vuosikertaportia noin joka toinen vuosi, kun muut portviinituottajat pystyvät tähän keskimäärin vain kolmena vuotena kymmenestä.
Quinta de la Rosan tilaa oli esittelemässä meille Alina Pereira. Hän kertoo, että Rosan viinien kaikki raaka-aine tulee omalta tilalta Pinhãon viereisiltä kukkuloilta. Ainoastaan valkoisen portin raaka-aine hankitaan muualta.
Suuret portviinituottajat pyrkivät vuodesta toiseen pitämään kiinni talon tyylistä. Tähän päästään sekoittamalla eripuolilta Douron laaksoa tulevia viinieriä. Näin saadaan tasoitettua vuosikertojen vaihtelusta aiheutuvia eroavaisuuksia valmiissa viinissä.
Pienellä tilalla viinierien sekoitusmahdollisuudet ovat vähäisemmät kuin suurella portviinintuottajalla, koska rypäleet tulevat pääsääntöisesti vain oman tilan tarhoilta. Näin myös vuodesta toiseen samanlaisena pysyvää viiniä on paljon haastavampi tuottaa. Pereira toteaa, että Quinta de la Rosa ei edes pyri tähän. Heidän viineissään vuosikerran ominaisuudet saavat näkyä.
Perinteet, laatu ja käsityö ovat täällä kunniassaan. Rypäleet kerätään käsin. Keruu tapahtuu vaiheittain rypäleiden kypsymisen mukaan. Analyysin jälkeen tehdään päätös siitä, käytetäänkö rypäleet portviiniin vai kuivaan viiniin. Quinta de la Rosa tuottaa portviinin lisäksi myös kuivia DOC Douro-alkuperämerkinnällä olevia viinejä. Täällä kuitenkin portviini näyttelee edelleen pääosaa – toisin kuin monella muulla alueen pienemmällä tilalla.
Quinta de la Rosan tyyli on hieman kuivempi, raikkaampi ja kevyempi kuin useimpien muiden portviinituottajien. Kevyemmällä tyylillä se pyrkii erottumaan joukosta ja myös laajentamaan portin käyttömahdollisuuksia. Port mielletään vahvasti suklaan kumppaniksi sekä voimakkaiden juustojen ystäväksi. Tätä se makeana ja voimakkaana viininä tietysti onkin, mutta keveämmän tyylin portit tuovat mahdollisuuksia Pereiran mukaan myös muuhun käyttöön, kuten kevyempien jälkiruokien seuraksi.
Vuosikertaportissa Quinta de la Rosan kevyempi tyyli näkyy siinä, että ne ovat raikkaita ja nautittavia jo heti pullotuksen jälkeen. Toisaalta ne kestävät muiden vuosikertaportien tapaan myös vuosikymmenten varastointia ja kypsyttämistä.
Quinta de la Rosan portvalikoima on erinomaisen laaja näin pieneksi tuottajaksi. Punaisten rubyn, reservan, LBV:n ja vuosikertaportien lisäksi tuotannossa on valkoinen port, perustawny ja 10- ja 20-vuotiaat tawnyt. Myös 30-vuotias tawny on tulossa valikoimaan mutta sen kypsymistä pitää odotella vielä jokunen vuosi.
Alkon valikoimista löytyy kuiva Quinta de la Rosan punaviini puolikkaassa pullossa. Tämä varsin täyteläinen ja hyvärakenteinen viini on tehty perinteisistä portviinirypäleistä; Touriga Nacionalista, Touriga Francasta ja Tinta Rorizista.
quintadelarosa.com
Quinta do Crasto
Quinta do Craston tila sijaitsee Douro-joen varrella Peso da Réguan ja Pinhãon kaupunkien puolessa välissä. Crasto on yksi tunnetuimmista itsenäisistä tiloista. Sillä on pitkä historia de Almeidan suvun omistuksessa.
Kun kapuaa parkkipaikalta pölyistä tietä ylös tilan päärakennukselle huomaa heti, että Quinta do Crasto on panostanut turismiin. Päärakennus on muutettu hotelliksi ja ravintolaksi. Suuri ravintolan terassi hallitsee puutarhamaista ja viihtyisää piha-aluetta. Hieman ylemmäs rinteeseen on rakennettu uima-allasalue, jolta on upeat näkymät joelle ja sen yläjuoksun kukkuloille.
Terassilla istuskelee äänekäs ja hyväntuulinen amerikkalaisturistien joukko, joka on tehnyt kymmenen kilometrin patikkareissun ja sen jälkeen tutustunut tilan tuotteisiin pidemmän kaavan kautta. Luvassa heillä on vielä kierros viinitehtaalla ja osallistuminen perinteiseen rypäleiden murskaamiseen polkemalla. Elämyksellisyys on selvästi päivän sana myös Douron viiniturismissa.
Quinta do Craston vanhoilla viinitarhoilla kasvaa yli 100 eri rypälelajiketta. Douron laaksossa on viinitarhat istutettu vuosisatojen ajan niin, että eri lajikkeet on laitettu kasvamaan sekaisin. Eikä kirjaa ole pidetty kovinkaan tarkasti missä mitäkin kasvaa. Viime vuosikymmeninä on istutukset pyritty tekemään lajikekohtaisina tarhoina suosien viittä laadukkainta portviinirypälettä Touriga Nacionalia, Touriga Francescaa, Tinta Rorizia, Tinta Cãoa ja Tinta Barrocaa.
Osa uusista tarhoista tehdään nykyään taas vanhalla sekaviljelytekniikalla. On havaittu, että köynnökset voivat paremmin kun niiden ympärillä on eri rypälelajikkeiden köynnöksiä. Ne sietävät paremmin kasvitauteja ja ääriolosuhteita kuten kuivuutta. Nykyään sekaviljelmille tulevat rypälelajikkeet valitaan kuitenkin tarkasti ja lajikkeista pidetään tarkkaa kirjaa.
Portviinin kysyntä sekä tuotanto laskussa
Väkevien viinien kysyntä on ollut jo pitkään laskusuunnassa maailmanlaajuisesti. Vaikka portviini onkin pitänyt pintansa varsin hyvin, on senkin kulutus laskenut viimeisen vuosikymmenen aikana. Moni pienempi tuottaja onkin portviinin laskevan kysynnän myötä laajentanut tuotantoaan yhä enemmän kuiviin viineihin, joiden kysyntä on tasaisempaa. Tuloja pienillä tiloilla hankitaan yhä useammin myös muista lähteistä kuten oliiviöljyn tuotannosta sekä majoituspalveluista.
Quinta do Crasto on erinomainen esimerkki tästä kehityksestä. Kuivien DOC Douro-viinien tuotanto on jo 90% sen koko viinintuotannosta. Portia toki edelleen tuotetaan mutta varsin pieniä määriä. Portviinin tuotannossa keskitytään laatuun. Perusporteja ei tuoteta lainkaan. Valikoimissa on vuosikertaportia, vuosikerrallista Colheitaa, Late Bottled Vintagea ja pitkään kypsytettyä punaista Reservaa.
quintadocrasto.pt
Quinta dos Murcas
Matka autolla Murcasin tilalle kulkee vuoristokylien läpi. Helpommalla tänne olisi päässyt junalla, jonka asema on Murcasin tilan alueella. Tila on myös avaamassa turistikeskuksen vierailjoita varten. Palveluvalikoiman laajentaminen näkyy siis täälläkin.
Quinta dos Murcas kuuluu nykyään Esporãolle; viinitalolle, jonka juuret ovat Portugalin eteläosissa Alentejossa. Quinta dos Murcas onkin esimerkki pienestä tilasta, jossa resursseja on haettu suuremman toimijan kautta, mutta kuitenkin muualta kuin perinteisistä portviinitaloista
Viinintekijä José Luis Moreira da Silvalla on kiire. Sadonkorjuun viimeiset päivät ovat käsillä ja hän sukkuloi viininvalmistamon ja maisteluhuoneen välillä jakaen ohjeitaan työntekijöille. Onneksi aikaa löytyy myös tilan esittelylle. Moreira da Silva ei halunnut jäädä kierrättämään meitä viinivalmistamossa, koska hänen mukaansa kierros viinitarhoilla on paljon antoisampi. Tarhoilla tapahtuvilla asioilla on eniten merkitystä syntyvän viinin olemukseen, kertoo Moreira da Silva.
Luomu tulee myös portviineihin – hitaasti
Viinitarhoja tilalla on 50 hehtaaria. Koko tuotanto tullaan muuttamaan lähiaikoina luomuksi. Moreira da Silvalla on vahva näkemys siitä, että viinitarhojen vuorovaikutus ympäröivän luonnon kanssa on tärkeä laatutekijä. Tämä vuorovaikutus auttaa myös tautien ehkäisemisessä ja tätä kautta helpottaa luomutuotantoa. Silva viittoilee tarhoja vastapäätä oleville luonnontilaisille, pikkupensasta kasvaville kukkuloille ja kertoo, että ne on tärkeää tarhojen hyvinvoinnille pitää juuri sellaisina kuin ovat. Myös viinitarhojen välissä kasvaa korkkipuita, hedelmäpuita, erilaisia marjapensaita ja muuta kasvillisuutta.
Vaikka Douron laaksossa joudutaan taistelemaan viinitauteja vastaan samalla tavalla kuin useimmilla muilla tiheään viljellyillä viinialueilla eivät kasvitaudit yllättäen olekaan Silvan mielestä suurin ongelma luomutuotantoon siirryttäessä. Todellinen haaste tulee siitä, että luomu on vielä kovin uusi ajatus portviinin tuotannossa Douron laaksossa. Viinin tekemisen kulttuuri, perinteet ja sääntely ovat alueella erittäin vahvat. Nämä perinteet eivät kovinkaan usein käy yksiin luomutuotannon periaatteiden kanssa. Quinta dos Murcas tekee tässä suhteessa pioneerityötä ja pyrkii murtamaan näitä vahvoja perinteitä ja ennakkoluuloja luomutuotantoa kohtaan.
Moreira da Silvan mukaan Douron ja jopa yhden viinitilan tarhojen välillä on merkittäviä eroja terroirissa. Maaperä Douron koko viinialueella on liuskekiveä mutta sitäkin on eri laatuja. Lisäksi tarhojen korkeus, ilmansuunta ja muut tekijät vaihtelevat paljon, joten viineihin saadaan helposti tyylieroja. Murcasin erikoisuus ovat ylhäällä kukkulalla sijaitsevat ja itään päin suuntaavat Sauvignon Blanc –tarhat, joilla tätä Douron laaksoon erittäin epätyypillistä rypälettä on viljelty varsin hyvällä menestyksellä jo pitkään.
Douron laakson maisemia leimaavat pengerretyt viinitarhat. Murcas lähti ensimmäisenä tilana toteuttamaan vuonna 1947 Moselin laaksosta tuttua viljelytapaa, jossa köynnökset kasvavat pitkittäissuunnassa rinnettä pitkin alas. Tämä viljelytapa mahdollistaa suuremman köynnöstiheyden, jonka avulla saadaan parannettua viinin laatua. Tiheässä olevat köynnökset joutuvat kilpailemaan keskenään kasvutilasta ja ravinteista, jolloin ne tuottavat vähemmän mutta laadukkaampia rypäleitä. Pitkittäinen viljely myös auttaa eroosion ehkäisemisessä. Tiheämmässä olevien köynnösten juuristo sitoo maaperän tiiviisti yhteen ja vähentää sen valumista alaspäin rankkasateiden sattuessa kohdalle.
Rypäleitä saadaan vain keskimäärin 3000 kg/hehtaari, joka on vaatimaton määrä verrattuna muiden viinintuotantoalueiden satoon. Rypäleiden kerääminen Douron laaksossa on lisäksi hitaampaa ja kalliimpaa kuin muilla viinialueilla. Täällä viinit joudutaan korjaamaan käsin jyrkkien rinteiden ja pengerrysten takia.
Myös Murcas luottaa muiden käyntikohteidemme tapaan perinteisiin menetelmiin viininvalmistuksessa. Rypäleiden polkemiseen ja luonnolliseen käymisprosessiin villihiivojen avulla.
Quinta dos Murcasilla on valikoimissaan nykyään vain yksi portviini; 10 vuotias tawny port. Kuivia viinejä on laajempi valikoima ja sitä tullaan tulevaisuudessa edelleen laajentamaan. Alkon valikoimiin on juuri tullut Quinta dos Murcas reserva 2010. Ehkä jossain vaiheessa tulemme näkemään myös toisen luomuportin Alkon valikoimissa Quinta dos Murcasin tekemänä, nykyisen Grahamsin tuotteen lisäksi.
www.esporao.com
Teksti: Antti Lehikoinen
Kuvat: Janne Suomi
Lue myös Antti Lehikoisen portviinikoulu.
Last Updated on 4 elokuun, 2023 by Flavorado
Tämä sivu löytyy myös kielellä:
English
