Chablis on Chardonnayn pyhättö

Serein-joen laaksossa, Chablis on yhden Ranskan vanhimman viinialueen keskus. 150 miljoonaa vuotta sitten jura-aikakaudella, meri vetäytyi maalta ja jätti jälkeensä merikotiloita ja simpukoita, jotka nyt makaavat paksuna kerroksena ns. Kimméridgien maaperässä ja josta Chablisin viinit imevät itseensä niiden ainutlaatuisen mineraalisuutensa.

Chablis kuuluu Burgundin viinialueeseen, vaikkakin satelliittin sijainti on lähempänä Champagnea kuin muuta Burgundia. Chablisin 300 viinitilaa 5400 viljelyhehtaarillaan vastaavat 20% Burgundin kokonaisviinintuotannosta. Chablisin AOC apellaatiot ovat Petit Chablis 17%, Chablis 66%, Chablis Premier Cru 16%, Chablis Grand Cru 1%. Grand Cru palstoja on 7 ja premier Cruita muutama kymmenen.

Toisin kuin muualla Burgundissa, Chablisissa viljellään melkeinpä yksinomaan Chardonnayta, joka luonteensa vuoksi sopii erinomaisesti alueelle. Valkoisen kuningattaren sanotaan olevan ”aromiton” rypäle. Se välittää vain kaiken sen mitä maaperä viiniin tarjoaa – ja nimenomaan mineraalirikas maa on se aarrearkku, joka tekee Chablisista ainutlaatuisen. Tottakai myös ilmasto on Chardonnaylla suotuisa. Lämpimät päivät ja viileät yöt saavat viineistä hyvin raikkaita ja viiltävän hapokkaita.

Chablisin viinejä tehdään monella tyylillä. Hyvin raikkaista nuorena juotavista tyylikkäästi ikääntyviin tammitettuihin valkoviineihin, jotka tehdään yleensä vain Cru palstojen rypäleistä. Liiallista hapokkuutta pyöristetään toisinaan myös malolaktisella käymisellä.

Brocardin usko Chablisiin

Chablisin terroir-velhon, Jean-Marc Brocardin viinin teon filosofia nojaa kahteen kulmakiveen; Rakkaus maahan ja tämän rakkauden saarnaaminen kaikille tilan ihmisille. Eli kuulostaa jonkinlaiselle uskonnolle – mitä huippuviinien teko ja varsinkin ostaminen monelta osaa tietysti onkin.

Brocardin tapauksessa rakkaus on aitoa. Luomuviljelyyn lähdettiin jo 1997 ja tällä hetkellä tilan 120 hehtaarista yli puolet on luomusertifikoitu. Nykyään Jean-Marc Brocard on myös yksi suurimmista biodynaamisista viljelijöistä Burgundissa.

Brocardilla on palstoja kaikilla Chablisin apellaatioilla ja jokainen palsta käytetään viiniksi erikseen, niin että mikroilmaston ja maaperän erot heijastuvat jokaisesta viinistä omaksi persoonakseen. Tätä voisi tosiaan jo kutsua rakkaudeksi terroiriin! Ei halvin tuotantomenetelmä, mutta antaa paljon avaimia sekoitusvaiheessa. Jean-Marc Brocardin tuotanto onkin hyvin tasalaatuista vuosikerrasta toiseen.

Kellarissa Brocard pyrkii vaikuttamaan viiniin mahdollisimman vähän. Vältetään mekaanista käsittelyä. Viinit käytetään luonnonhiivoilla ja ne kypsyvät vanhassa tammessa tai Burgundille tyypillisessä betonimunassa.

No mikä ihme on se viinin mineraalisuus?

Varmasti viininmaistelun kiistellyin aihe; viinin mineraalisuus. Yhdestä asiasta ollaan yhtä mieltä; se on jotain, mikä tulee maaperästä – ja tähän konsensus tuntuukin loppuvan. Lähes jokaisella vierailemallani viinitilalla, maasta riippumatta, viinintekijä muistaa tuoda sanan ”mineraalinen” esiin jossain kohtaa ja aina hieman eri yhteydessä kuin edellinen.

Prioratin punaviineissä mineraalisuus tulee Llicorella liuskekivestä, joka on täynnä rautaa. Siellä se tulkitaan yksinomaan aromina, ruosteen tai marsipaanin muodossa. Itävallan valkoviineissä mineraalisuus otetaan esiin lähinnä jälkimaussa olevan ryhdikkyyden osalta. Cavan ja shamppanjan kalkkinen aromi voidaan tulkita mineraalisuudeksi. Saksassa mennään tietysti pisimmälle, alkuainetasolle, ja siellä puhutaan mausta, suolaisuudesta, joka tuo viiniin vitamiinilisistä tutut; Potassium (K), kalsium (Ca), magnesium (Mg), rauta (Fe), kupari (Cu). Ja silloin, kun viinissä ei ole hiilihappoja, mutta kielellä tuntuu pieni pistely, on kyse tietenkin juuri viinin mineraalisuudesta.

Eli vielä tulee vettä virtaamaan Tonavassa ennen kuin tämä mineraalisuus asia on nuijittu pöytään. Sillä välin, valitse näistä omasi ja nauti viineistä – olivat ne sitten mineraaleilla tai ilman.

Jean-Marc Brocardin viinitasting

Chablis Sainte Claire 2012
Tuoksussa kypsät sitrukset, raikas lime, maaperä, mineraalit. Hapokas, tiivis, mineraalisuus ryhdittää lopussa.

Chablis Sainte Claire 2012 Organic
Hennommat mineraalit, muhevampi aromi. Energisempi kuin ensimmäinen. Konsentroitunut. Hieno viini.

Chablis Vielles-Vignes 2012 Organic
65-vuotiaat köynnökset. Syvempi maamaisuus. Kypsät sitruksen ja omenan aromit. Kompleksi. Pyöreäpiirteinen, mutta hapokas. Silkkinen. Voinen. Pitkä. Tyylikäs viini.

Chablis Premier-Cru Montee de Tonnere 2012 (alkossa)
Kypsät sitrukset. Yrttejä ja mineraaleja. Hapokas, raikas, hunajainen jälkimaku. Upea balanssi. Mineraalinen lopetus. Pitkäaikainen oma suosikki.

Chablis Grand-Cru Les Clos 2011
Kalkkisen mineraalinen aromi. Raikkaat sitrukset. Tyylikäs. Hieno hapokkuus. Viiltävän intensiivinen. Pitkä.

Chablis Grand-Cru Les Preuses 2011
Graniittimainen mineraali. Kypsät sitrukset. Hieno rakenne. Voinen. Silkkinen. Todella tyylikäs. Hyvin pitkä. Upea viini.

Chablis Premier-Cru Vau de Vey 2010
Kypsän sitruksinen. Kompleksi aromi, jossa jopa brie-juustoa. Hapokas. Tasapainoinen. Pitkä. Todella erinomainen viini hintaluokassaan.

Chablis Premier-Cru Fourchaume 2010
Yrttisyyttä. Kosiskelevaa makeutta hunaja/toffee. Sitruksia. Melko kevyt runko. Nätin hapokas. Tyylikäs. Loistava viini myöskin.

Vanhemmat vuosikerrat

Kerrankin oli myös vanhempia vuosikertoja saatavilla ja niistä sai erinomaisen kuvan siitä miten hienosti Jean-Marc Brocardin Chablikset lähtevät ikääntymään. Kymmenen vuotta kellarissa on näille valkoviineille puistokävely. Chabliksen hapokkuus pitää pitkälle pintansa ja aromimaailma laajenee vuosien kuluessa huikeaksi seikkailuksi. Ainoa ongelma – kuka malttaa odottaa?

Last Updated on 5 huhtikuun, 2024 by Flavorado